Ensimmäinen melko katkonaisesti nukuttu yö Zimbabwessa takana. Saavuimme eilen äidin kanssa aamupäivästä Hararen lentokentälle, jossa meidät vastaanottivat yhdistyksen toinen perustajajäsen Oili sekä yhdistyksen jokapaikanhöylä Assan. Matkalla rakennukseen, joka toimii kotinani seuraavan viiden viikon ajan yritin parhaani saada englannin kieltä taas vireeseen juttelemalla Assanin kanssa säästä. Saapuessamme kotiin meidät vastaanottivat koirat Mikko ja Esko, jotka pääsivät heti sijaistamaan omaa Suomeen jäänyttä Veeti-koiraani.
Kaksi kulunutta päivää ovat olleet täynnä uusia ihmisiä, uusia paikkoja, hymyjä ja aurinkoa. Olo on samanlainen kun yliopistoa aloittaessa, infosade tuntuu tukkivan aivot ja pää on täysin pyörällä. Paljon olisi kysyttävää, muttei oikeastaan tiedä mitä kysyä. Kaikki ovat kuitenkin ihan mahdottoman ystävällisiä, joten olo on erittäin hyvä ja uskon viihtyväni seuraavat viisi viikkoa loistavasti.
Poikkesimme heti aamusta paikalliseen super markettiin, jossa yllättäen oli jopa parempi valikoima kuin Nastolan Iso-Eerikissä. Tämän jälkeen matka jatkui Dzivarasekwaan eli yhteen Hararen kaupunginosaan, jossa sijaitsee toimintakeskuksen tontti sekä suojakoti. Oili ja Seppo olivat järjestäneet tapaamisen kummityttömme Progressin kanssa. Progress on koulussa kauemmassa sisäoppilaitoksessa, joten en pääse tapaamaan häntä päivittäin. Progress ilahtui kovasti syntymäpäivälahjastaan ja pääsi toimimaan apuopettajana, kun pidin nuoremmille lapsille improvisoituja englantivartteja. Jatkossa tarkoituksena olisi pitää jopa ihan englannintunteja, toivottavasti hieman paremmin valmisteltuna. Lapset kuitenkin jaksoivat hymyillä rohkaisevasti ja kuunnella kaikkea opettamaani.
Äidin täälläolon vuoksi ensikosketus eri kulttuuriin ja yhdistyksen toimintaan on ollut melko mutkatonta. Olen oikeastaan tuntenut itseni enemmän turistiksi kuin työntekijäksi. Huomenna kuitenkin hyvästelen äidin ja siitä se kaikki sitten todella alkaisi. Päiväohjelma tulee olemaan melko kiireinen, mutta varmasti myös antoisa ja ihana. Siitä pitävät huolen yläpuolella näkyvät lapset, joiden kaltaisia hymynaamoja on tämä paikka täynnä.
Mirkka
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti