Lähtötunnelmissa

Tämän blogin tarkoituksena on pitää kaverit ja perhe ajan tasalla reilun kuukauden mittaisesta seikkailustani Afrikassa. Lisäksi opintopisteiden toivossa yritän tämän avulla parhaani esittää tekeväni reissun aikana myös jotain viestintään liittyvää ja että lähtö opiskelujen tässä vaiheessa oli ihan oikeasti järkevää ja perusteltua. Erityisesti tämä on kuitenkin dokumentti itselle mahdollisesti jännittävimmästä puolestatoista kuukaudesta ikinä.

Kerron muutamia perustietoja siltä varalta, että tänne eksyy joku, ketä ei ole siihen pakotettu. Viihdyn siis joulukuun alkuun asti Zimbabwen Hararessa vapaaehtoistyössä Zimbabwen aids orvot ry:n kautta. Jokainen voi katsoa lisää osoitteesta http://www.zim-orvot.org/ mutta noin periaatteessa kyseessä on siis suomalainen poliittisesti ja uskonnollisesti sitoutumaton hyväntekeväisyysyhdistys, joka auttaa tällä hetkellä noin neljääsataa orpoa tai puoliorpoa koulutiellä. Perustajajäsenet Oili ja Seppo ovat pitkäaikaisia perhetuttuja, joten olen kuullut kertomuksia yhdistyksen toiminnasta pienestä asti ja jopa vieraillut paikan päällä 12 vuotta sitten. Perheelläni on myös yhdistyksen kautta kummityttö, jonka tapaamista odotan jo kovasti. Tarkoituksena olisi myös hankkia oma kummilapsi.

Blogin nimi "tatenda" on shonan kieltä ja tarkoittaa kiitosta. Valitsin sen nimeksi, koska se on ainoa sana minkä shonaksi osaan ja myös siksi, että toivoisin muistavani käyttää sanan suomenkielistä vastinetta jatkossa hieman useammin. Työnkuvani Hararessa on vielä hieman auki, olen ilmoittanut olevani valmis tekemään mitä vain ja siihen olen parhaani mukaan yrittänyt varautua. Muiden vapaaehtoistyöntekijöiden kertomuksia kuunnellessa on selvinnyt, että vaihtelevuutta riittää.

Jännitystila on tällä hetkellä melko korkealla. Kaverit on halattu ja laukut pakattu, mutta valmistautuminen tuntuu silti jääneen jotenkin puolitiehen. Paras saamani neuvo on kuitenkin ollut se, että muistaa pitää mielen avoimena ja varautuu siihen, että kaikkea voi sattua ja asiat tuskin menevät niin kuin on etukäteen suunnitellut. Lisäksi vähän jännittää, pystynkö oikeasti yhdistämään koulun tähän yhtälöön, vai alkavatko verkkokurssien tehtävät tuntua täysin toisarvoisilta.

Kavereiden lisäksi jouduin hyvästelemään myös ihka ensimmäisen oman asuntoni, mikä osoittautui yllättävän vaikeaksi. Muutto muistutti siitä, että takaisin tullessa asiat ovat väistämättä erilailla. Tosin tässä elämänvaiheessa taitaa olla turhaa kiintyä tuttuihin asioihin liikaa, kun on mahdollista päästä maailmalle tekemään jotain näin hienoa.

Lentokoneen lähtöön on tasan 12 tuntia, mutta Zimbabween saavun vasta viikon päästä, sillä tarkoituksena olisi viettää viikko oman perheen kanssa Etelä-Afrikan Kapkaupungissa. Siltä varalta, että vastaan tulee nettikahviloita tein blogin valmiiksi jo nyt, joten silloin tällöin on toivottavasti mahdollista tehdä päivityksiä myös Kapkaupungista käsin. Netin toimivuudesta tosin ei ole kauheasti minkäänlaisia takeita.

Pitäkää huolta itsestänne ja toisistanne täällä pimeyden ja räntäsateen keskellä. Suomeen saavun takaisin sitten itsenäisyyspäivänä :)

Mirkka