Kun äiti innostuu jopa soittamaan Suomesta asti ja vaatimaan elonmerkkejä taitaa olla uuden blogipäivityksen aika. Kiirettä on pitänyt erityisesti tämänpäiväisten uuden keittiön avajaisten suunnittelussa. Keittiö ja ruokasali vihittiin siis tänään käyttöön Lusakan suurlähettilään johdolla ja lasten laulu- ja musiikkiesitysten siivittämänä. Nyt lapsilla on vihdoin ikioma kouluruokala. Uuteen ruokalaan aiotaan palkata myös uusi keittiötiimin johtaja. Hakemuksia on tullut hyvää tahtia ja pian aloitamme haastattelemaan ehdokkaita.

Viime lauantaina pääsin jatkamaan hyvin alkanutta tuttavuutta villieläinten kanssa kun veimme ryhmän lapsia safarille. Mieleen jäi erityisesti puhvelilaumassa liikkuva norsu, joka luulee itsekin olevansa puhveli. Reissu oli todella onnistunut, lukuun ottamatta paluumatkalla hieman pahoinvoivaa tyttöä, jonka vuoksi jouduimme pysähtelemään joka kymmenes minuutti. Tyttö kuitenkin piristyi tavattuaan Oilin ja Sepon Mikko-koiran ja ilmoittikin Mikon olleen päivän paras eläin, huolimatta norsuista ja leijonista.

Viikonlopun aikana toteutimme myös kunnioitusta herättäneen vuorikiipeilyn vuorelle, josta näkyi koko Dziwarasekwa. Takaisin tullessa hieman harhailimme ja pääsimme kuviin läheisen kylän asukkaiden kanssa, valkoiset tytöt kun olivat alueella melkoinen nähtävyys. Tämän lähemmäksi prinsessaoloa pääsen tuskin koskaan.

Suomesta on tullut sellaisia terveisiä, ettei kotiin kannata kauheasti ikävöidä. Kylmyys ja lumi tuntuvat tällä hetkellä aivan epätodellisilta asioilta. Äidille ja iskälle terveiset, että lentokentälle saa tuoda paljon lämpimiä vaatteita, jotta laskeutuminen Suomeen olisi mahdollisimman pehmeä. Nämä ovat kuitenkin vasta ensi viikon asioita. Sitä ennen on edessä vielä Lusakan matka, yöpyminen suojakodilla ja tutustuminen zimbabwelaiseen kirkkoon.

Jotain opiskelujenkin kannalta hyödyllistä on saatu aikaan. Etelä-Suomen Sanomien levikkialueen ihmisten kannattaa vahdata lehteä tammikuun alussa, sillä ”Naisemme maailmalla” –palstalla julkaistaan haastattelu Zimbabwen Aids-orvot ry:n toisesta perustajajäsenestä.

Hupenevia päiviä harmitellen,

Mirkka