Blogin nimi on lähellä muuttua ”raportointia Afrikasta”, yrittäessäni muistella mitä minäkin päivänä on tapahtunut. Voisin kirjoittaa edelleen jatkuvista sähkökatkoista, seitsemän tunnin budjettikokouksista tai torakoista zimbabwelaisen kuntosalin lattialla, mutta jätetään ne tuonnemmaksi. Tällä hetkellä päällimmäisenä on riittämättömyyden tunne. Lähdin Afrikkaan sellaisella asenteella, että kaikesta mitä tulen täällä tekemään on hyötyä muille. Jopa kaikki vähäkin on jo hyvin. Viettäessäni täällä jo kaksi viikkoa tuntuu taas, että mikään ei ole tarpeeksi. Koskaan ei voi auttaa ketään lasta liikaa, koskaan ei voi tehdä tarpeeksi yhdistyksen hyväksi. Siksi olikin erittäin hyvä kuulla, että yhdistyksen johto arvostaa jokaista, joka yleisesti vain viettää aikaa lasten kanssa. Erityishuomio lapsille on se paras ja helpoin tapa auttaa.

Sähkökatkoista on tullut osa arkeani täällä. ”No zesa”, eli ei sähköä on yksi tutuimmista lauseista. Alkutotuttelujen jälkeen olen itse asiassa alkanut pitää sähkökatkoista. Siitä, että saa hyvällä omallatunnolla jättää toimistohommat, blogin ja facebookin päivitykset tekemättä. Ruokakin maistuu yllättäen paremmalta kynttilänvalossa ja sähköjen palatessa tunnelma latistuu hetkessä.

Toimittajantekeleet eivät ole tällä hetkellä kovinkaan suurta huutoa Hararessa. Presidentin vaalit lähestyvät, joten kaikenlaista valvontaa on tehostettu entisestään. Yksi vapaaehtoisista joutui poliisien huomaan räpsittyään kuvia liian huolettomasti, onneksi kaikesta selvittiin ja poliisit pyysivät lopulta yhdistystä jopa laajentamaan toimintaansa. Tämän jälkeen tosin sovimme, että esittelen jatkossa itseni englannin opettajaksi viestinnän opiskelijan sijaan

Englannin tunnit eivät ole vielä afrikkalaiseen tapaan ottaneet täysin tuulta allensa. Viime tunnilla mukana oli vain kaksi kymmenvuotiasta tyttöä, joiden kanssa luimme pitkiä tekstejä ja kirjoittelimme muistiin sanoja, joiden merkitys oli epäselvä. Sanojen joukossa olivat mm. famous, enormous ja yllättäen myös juice, täällä kun on totuttu juomaan vain mazoeta. Osa-aikaisena opiskelijana oli myös ojissa ryömivä viisivuotias Malvern-poika, jonka kanssa opettelimme sanomaan eläimiä shonan sijaan englanniksi. Ensiviikon tunneilla tenavia saattaisi olla jopa huimat 24, jos tiedotus vihdoin pelaa.

Tänään järjestimme suojakodissa ”shiny shelter” –päivän. Jaoimme lapset kura, muta, roska, pöly ja lika –ryhmiin ja puunasimme suojakodin lattiasta kattoon Shakiran waka wakan tahdissa. Itsehän olen siivousalalla jo sen verran kokenut, että toimin täysin supervisor asemassa, mutta lapsilla riitti intoa ja puhdasta tuli. Palkinnoksi uurastuksesta ostimme lapsille kakun alueen yrittäjiltä.

Illan päätimme katsomalla Leonardo Di Caprion tähdittämän Veritimantin, joka sai aivan uusia ulottuvuuksia täältä käsin katsottuna. TIA eli this is Africa. TIZ eli this is Zimbabwe sanotaan kun mikään ei toimi. Sopii niin sähkökatkoihin kuin muuhunkin.

Terveiset lumiseen (?) Suomeen ja hyvää aikaista isänpäivää!

Mirkka