En tiedä lukeeko tätä enää kukaan, mutta tuntuu, että Afrikan seikkailu ansaitsee myös arvoisensa päätöksen. Eli yritän parhaani summata loppuajan tapahtumia ja kotiutumisen fiiliksiä yhteen.

Loppuaikana sain mahdollisuuden kokea Afrikkaa todella monipuolisella tavalla. Vierailimme Bulawayossa, eli Zimbabwen toiseksi suurimmassa kaupungissa villieläinten orpokodissa. Orpokotia pyörittää perhe, jolle leijonanpentu on yhtä tavallinen lemmikkieläin kuin koiranpentukin. Bulawayosta matka jatkui kohti Victoria putouksia. Vaikka olen jo kerran aikaisemmin käynyt paikan päällä, tekivät putoukset nyt huomattavasti suuremman vaikutuksen kuin ollessani yhdeksänvuotias.

Itsenäisyyspäivään otettiin varaslähtö Lusakan suurlähettilään kotona. Ilta mielenkiintoisten ihmisten, karjalanpiirakoiden ja afrikkalaiskuoron esittämien suomalaisten kansanlaulujen kanssa tarjosi upean päätöksen roadtripille.

Päästyämme takaisin Harareen suoritin nopean pakkausoperaation, hyvästelin kaikki tärkeäksi tulleet uudet tuttavuudet ja suuntasin lentokentälle. Lähes kaikki lennot olivat myöhässä ja matkalaukkuni lopetti matkansa Amsterdamiin. Nyt ollaan kuitenkin kotona, Suomen kylmyydessä ja lumessa. Kaukokaipuu maailmalle nousi taas monta asteikkoa. Ikävä upeaa Afrikkaa ja suloisia mustia orpolapsia kohtaan jää varmasti pysyväksi tunteeksi. Tätä tunnetta lievittääkseni taidan alkaa suunnittelemaan ensi syksyn opiskeluvaihtoa ja työhakemusta itä-Helsingin ala-asteelle.

Jouluisin terveisin,

Mirkka